maanantai 30. toukokuuta 2011

Runoja

Radikalismi murhasi ideologian

Kun kulkee tarpeeksi kauan
vasempaan tai oikeaan
saapuu lopulta samaan pisteeseen
eikä kykene enää erottamaan
yhtä suuntaa toisesta
Katsokaa heitä ja heidän huutojaan
vastakkaiselta rannalta toiselle,
vaikka he samassa veneessä kelluvatkin
he ovat valmiita sen kaatamaan
Radikalismi murhasi ideologian,
missä siis nyt on parempi maailma?
Kuka kyntää tuhkasta sen sadon
jonka te sitä luodessanne tuhositte?
Kuinka pitkään kestää kysyä
ihmiseltä ihmiselle
"Tähänkö siis olemme tulleet?"
Tasa-arvoa vaaditaan
vaikka epätasa-arvon metodein,
Tahdomme rauhaa, he sanoivat
siispä he ryhtyivät sotaan
Olemme kulkeneet siihen pisteeseen
jossa emme erota itseämme vihollisesta

#

Turha Ihminen

 En ole koskaan lahjoittanut
mitään hyvääntekeväisyyteen
En ole ottanut kantaa ydinvoimaan,
En osta kovinkaan usein luomutuotteita,
En aamuisin herää itku kurkussa pohtimaan
mihinkähän tämä julma maailma meitä kuljettaa
En autolla ajaessani mieti paljonko kulutan
vaikka radiossa joku ilmastonmuutoksesta puhuukin
En tunne Afrikassa nälkää näkevien kärsimystä,
En itkenyt kun oli yhdestoista syyskuuta 2001
En ole käynyt armeijaa, en siviilipalvelusta
En myöskään ole totaalikieltäytyjä
En ole ottanut osaa protesteihin,
en ole äänestänyt kuin korkeintaan tyhjää,
en ole kannattanut vasemmistoa, oikeistoa, keskustaa
tai mitään siltä ja väliltä
En käytä päiviäni huutaen seksuaalivähemmistöjen puolesta
tai mutisemassa siitä kuinka muut niistä huutavat
En huutanut onnesta kun Suomi voitti MM-kultaa
En käy kirkossa sunnuntaisin ja ano anteeksiantoa
En huuda vastaan Jumalaa ja uskontoja
En ole ottanut maahanmuuttajia kotiini asumaan
En tiedä missä on naisen paikka, älkää kysykö minulta
Hädin tuskin minulle riittää paikkoja itsekään
Ehkä joku päivä voikin olla että menen pois
ja maailma kohauttaa vain olkiaan
mutta kaikesta siitä huolimatta
on täällä ihan mukava olla

#

Kyllästyminen

Olen kyllästynyt
huoneeni valkoiseen kattoon
näihin neljään siniseen seinään
keittiön ikkunasta aukeavaan näkymään
katuihin ja asfalttiteihin
siihen puistoon joka kadun nurkana takana odottaa
punaiseen ja vihreään postilaatikkoon
lähikauppaan ja naapureihini
Minä en tunne ketään heistä
Olen väsynyt heräämään aamuisin
tietäen ettei tänäänkään tapahdu mitään
väsynyt näihin vaatteisiin,
näihin väsymystä käsitteleviin aatteisiin
tämän kaupungin liikkeisiin ja valoihin
kaduilla kulkevien ihmisten haamuihin
metsään joka seisoo takapihallani
puhelinluettelossa oleviin numeroihin
kalanteriin joka ei koskaan muutu
illan kajastavaan hämärään,
uneen ja valveen verhoamaan elämään

#

Vaikutelma

Tuo hetki
ja sana
ikkunan läpi
siivilöityvä valo
kuin kaste
siluetit piirtyvät
auringon silmä;
maailma on, ja se
tuijottaa
muuttuu
ja on paikallaan
en tiedä vaan
tahdon
vain
kai'un teistä:
sinuus, älä pelkää
(uskallanko uskoa?)
mutta minä (ja)
hän...
liu'un pois
kosketuksen alla
olen siivilöityvä valo
ja siivilöityvä maailma
kuin kaste ja katse
avaruus pilkkoo itsensä
siluetit piirtyvät
te olette maalaus
ja me olemme sen piirtäjät
me olemme te
minä kosketan sinua
liu'umme paikallemme
ja pysymme pois
uhka,
ja hetki
ja sana
ja sointu.
se meistä, siis rakas
tahdon jäädä, mutten palaa
paikallani
se on se valo joka polttaa
mutta ei koskaan lämmitä
auringon silmä
paikkani palaa
silti te liu'utte pois?
ja sinä pysyt, muttet jää
musiikki luo taivaan ja paikan
ja se soi ja se jää
aika pilkotaan, ikuisuus karkaa
kunnes se lakkaa
ja me ymmärrämme, rakas
me olemme taidetta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti